INSISION: Revealed And Worshipped

Death metalia seuraavat näkivät kesäkuussa Cattle Decapitationin Humanuren kannen, jossa hämmästyneen näköinen nauta paskoo ihmispäitä ja -jäseniä. Kuvitelkaa tuo elukka studioon mylvimään kurkkutorvi mikissä kiinni ja saatte osviittaa, miltä Insisionin laulajapoika Carl Birath kuulostaa tukholmalaisten kakkosella.

Insisionilla on missio. Se on selvästi leipääntynyt kotimaansa melodisen deathin ylitarjontaan ja takaa, ettei sitä sotketa samaan porukkaan: Insision tappaa melodian. Värikirjoa ei näy, sillä kirkkaan teräksen ja tumman raudan seasta nousee vain ruosteen ruskeus. Näitä biisejä ei hyräillä.

Ainoa myönnytys, minkä bändi lähes inhoa herättävän raakaan deathiinsä tekee, ovat The Unrestin Slayer-viitteet, ja nekin kunnianosoituksena. Koukkuja perinteisessä mielessä ei siis ole, mutta temponvaihdot, tauot rumpukeskityksessä ja sairaat riffit antavat tarttumapintaa tälle äärimmäisyyksiin karkaavalle levylle. Kilahtaahan se ratakiskokin eri malliin, jos sitä kilometrin matkalla tiuhaan lekalla mojauttelee.

Jos death metal menee genrenä tällaista vauhtia jyrkempään suuntaan ja kiivain melodeath-kampanja kääntyy laskuun, on Insisionilla vielä paljon sanottavaa. Se saattaa kasvaa jopa yhdeksi suuntauksen kärkinimistä.