Englanninkielistä vaihtoehtorockia Office Buildingin ja Laurila-bändin riveissä tarjoillut Janne Laurila on soolo-uransa myötä siirtynyt luontevasti suomen kieleen. Muutos on tuonut Laurilalle selvästi lisää liikkumavaraa, sillä omalla äidinkielellä ilmaisu on onnistuessaan väkisinkin rikkaampaa ja monipuolisempaa.
Sama runsauden tunne ylettyy myös musiikkiin, joka soi yllättävänkin duurivoittoisena ja tarttuvana. Esimerkiksi singleiksi irrotetut Heili ja Kultaisia pisteitä ovat Laurilan mittapuulla erittäin hitikästä materiaalia. Jos ajat olisivat toiset, pyörisivät kappaleet taajaan radioaalloilla – nyt niiden kohtalona on jäädä osaksi marginaalia.
Jannen musiikki on helppo nostaa samalla linjalle Samae Koskisen ja Liekin kanssa, mutta yhtäläisyysviivoja voi vetää myös vanhojen mestareiden kuten Leevi And The Leavingsin, Dave Lindholmin ja miksei Eppujenkin suuntaan. Yhteistä näille kaikille nimille on ainakin se, että he ovat pystyneet kuvaamaan suomalaista mielenmaisemaa yllättävistä näkökulmista ja ilman raskasta paatosta.
Kultaisia pisteitä -levyn tunnelmassa vanhahtavat elementit lyövät sovussa kättä modernien mausteiden kanssa. Tuloksena on lämmin, ajaton ja hyvällä maulla työstetty levy, jonka pariin palaa mieluusti yhä uudelleen.
