JANNE LAURILA: Janne Laurila ja Tuhlaajapojat

Arvio julkaistu Soundissa 2/2013.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

JANNE LAURILA
Janne Laurila ja Tuhlaajapojat
Lumpeela Julkaisut

Janne Laurila vaihtoi Kultaisia pisteitä -levyllä (2009) Office Building- ja Laurila-yhtyeiden englanninkielisen indiepopin äidinkieliseen ilmaisuun. Viimeistään Janne Laurila ja Tuhlaajapojat -albumi todistaa ratkaisun oikeaksi.

Ville Leinosen rinnalla pitkään kitaroinut Tuomas Luukkonen ja muun muassa Groovy Eyesissa vaikuttaneet basisti Ville Rauhala ja rumpali Juppo Paavola pukevat entuudestaan tuttuina bändikumppaneina Janne Laurilan sävelet ja sanat tunkeilemattoman sympaattisiin asuihin. Tuhlaajapoikien tyylittelyssä voi kuulla aavistuksia niin agentsmaisesta rautalankaisuudesta kuin markohaavistolaisesta puolirockabillystä tai tuomarinurmiomaisesta karheudesta. Karavaanin svengaavan rock’n’rollin vastapainoksi läsnä on myös ripaus iskelmällisyyttä. Etenkään Sateenkaari ei ole kaukana Ville Leinosesta silloin kun hän halusi kirjoittaa oikeita lauluja.

Janne Laurila tilittää niin rakastamisen kuin sen ensihuuman haihtumisenkin tuntoja kalpean hennolla äänellään. Taika haihtuu pois on kaikessa surullisuudessaankin elämälle ilmeisen tuttu avaus. Lauran tunnelmat ovat jo huomattavasti positiivisemmat. Siitäkin huolimatta, että Janne Laurila tunnustaa olevansa väliinputoaja, joka ei ole tarpeeksi vanha patetiaan eikä enää riittävän nuori naiviuteen.    

Vaikka Kyynaamat antaakin ikäville ihmisille kovaa kyytiä ja Vanha mies muistuttaa yhteisen tulevaisuutemme olevan lohduton, jättää Janne Laurila ja Tuhlaajapojat -levy itsestään lämpimän ja tyynnyttävän jälkimaun.

Lisää luettavaa