Jermaine painiskeli pienissä ongelmissa kakkoslevynsä julkaisun kanssa, mutta onneksi sotkut levy-yhtiö-puolella eivät vaikuttaneet bändin musiikilliseen antiin. Niille, jotka eivät ole Jermaineen vielä tutustuneet, voisi yhtyeen linjaa kuvailla vaikkapa ”indie-emoksi”, painon ollessa kuitenkin jälkimmäisellä puoliskolla.
Hope Dies Last osoittaa Jermainen kulkevan oikeaan suuntaan. Bändin tekemisestä on aina paistanut positiivinen energia sekä oikeanlainen ”jalat maassa”-asenne – ja se on myös välittynyt kuulijalle asti. Erityisen piristävää tämä on emorockin ahtaassa karsinassa, jossa päällimmäiset tunteet painiskelevat järjestelmällisesti ahdistuneisuuden ja negatiivisuuden parissa.
Hope Dies Last on tasavahva albumi, eikä notkahduksia suuntaan tai toiseen tapahdu. Parille terävälle hittisinglelle olisi toki ollut käyttöä, joskin päällekäyvä Finders Keepers ja herkullisen vähäeleisellä koukulla etenevä Best Mistakes paikkaavat tätä aukkoa mallikkaasti. Myöskään tuotantonsa puolesta levy ei häpeä lainkaan kansainvälisten kilpakumppaniensa rinnalla. Jos Jermaine vain saisi musiikkiaan paremmin esille, olisi Disco Ensemblen perässä hyvä ponnistaa myös ulkomaisille markkinoille.