Näiden kolmen yhtyeen taakse kätkeytyy kymmenkunta garage rockista ponnistanutta bändiä, joiden musikantit vuosien saatossa kyllästyivät joko musiikkiinsa, paikallaan polkevaan uraansa tai molempiin. Looginen jatke loppuun kalutusta autotallirockista onkin siirtyminen tyylilajin juurille – fiftarirockiin, rockabillyyn, jopa surf-musaan.
Pisin korsi jää The Untamedin käteen. Tanskalaistrio on kakkosalbumillaan puuttuva lenkki Coffinshakersin ja Nekromantixin välillä, joka tanssahtelee surutta kauhukuvaston, rockabillyn ja muun muassa Jungle Exotica -kokoelmilta tutun kieli poskessa harrastetun pimeä Afrikka -estetiikan kanssa kavaljeeriaan sulavasti vaihtaen. Kun omakohtaista kosketuspintaa alkuperäiseen afro(amerikkalaiseen) musiikkiin ei ole, on parempi hoitaa homma vain ilkikurisella flirttailulla. Aika Strange Unknownin nojatuolimatkailun parissa kuluu siivillä.
Kivasti narskuvat kitarat myös ruotsalaisen Cyclonesin debyytillä. Hommiin on lähdetty puhtaasti roots-pohjalta eli näiden jarmojen housunlahkeita on käännetty varmasti oikea senttimäärä. Street Alteredille on kelpuutettu myös tukku lainabiisejä, jotka kattavat niin perijenkkiläisen viihdeperinteen kuin rujon autotallirämistelyn. Muutamat omat biisit sulautuvat niiden sekaan ongelmitta.
Heikoimmat lähtökohdat kisaan oli niin ikään svenskipumppu Jet Black Combolla, joka on kasattu korkeintaan keskinkertaiseksi luetun 69-Hardin tuhkista. Mutta niin on vain näidenkin kavereiden sisällä asunut pieni torttutukka, sillä autenttisuus ei tee tiukkaa bändin mukaan nimetyllä esikoisella. Sekaan on kaadettu desilitroja mittaamatta niin hulppeaa hillbillya kuin rehvakkaasti repiviä torvisovituksiakin.