JOE CALLICOTT: Ain´t A Gonna Lie To You

Arvio julkaistu Soundissa 09/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Fat Possum kunnostautuu julkaisemalla ensi kertaa cd:nä nämä hyvätasoiset äänitykset, jotka George Mitchell teki 1967 kitaristi/laulaja Joe Callicottin kotona Mississippin Nesbitissä. Tämä on todella vanhaa kamaa.

Arvio

JOE CALLICOTT
Ain´t A Gonna Lie To You
Fat Possum

Fat Possum kunnostautuu julkaisemalla ensi kertaa cd:nä nämä hyvätasoiset äänitykset, jotka George Mitchell teki 1967 kitaristi/laulaja Joe Callicottin kotona Mississippin Nesbitissä. Tämä on todella vanhaa kamaa. 1900-1969 elänyt Callicott esittää 12 trad-sävelmää, jotka hän oli poikasena oppinut korvakuulolta paikallisilta soittajilta. Pääosa materiaalista juontuu siis luultavasti 1800-luvulta. Muutamat kappaleet kuulostavatkin saman alkuperän eri versioilta. Mukana on enimmäkseen blueseja, kuten komeaa falsetti-huikkailua sisältävä Lonesome Katy tai Muddy Watersin, Johnny Winterin ja Canned Heatin versioima Roll and Tumble, mutta myös muinoinen "pop-hitti" Frankie and Albert ja orjuuden aikainen gospel Down To The River Jordan.

Hyväntuulinen Callicott on iästään huolimatta oivassa vedossa. Korkeahko, ei lainkaan käheä ääni on vahva ja ilmeikäs, ja puukitara soi vaivattoman kauniisti. Mies paljastuu Mississippi John Hurtin tapaiseksi songsteriksi, joka ei vetele funkysti rytmikästä delta-slideä, vaan pikkailee pehmeästi sormin. Callicottin tyyliin on vaikuttanut selvästi hänen ystävänsä Frank Stokes, mutta yhtäläisyyksiä Tommy Johnsoniin ja Charlie Pattoniinkin löytyy.

Suosittelen bluesfriikkien keskuudessa arvostettua, mutta niukasti levyttänyttä Callicottia lämpimästi kaikille bluesin ja rockin juurista kiinnostuneille. Erityistä painoarvoa sisältyy siihen tosiasiaan, että Callicott oli se naapurin äijä, joka opetti sittemmin R.L. Burnsiden luottosäestäjänä tunnetun ja omiakin levyjä tehneen valkoisen Kenny Brownin soittamaan. Tällainen perinteen suora siirtyminen on bluesille mittaamattoman tärkeää. 

Lisää luettavaa