Arvio: Näennäisesti kaikki on kuten kuuluukin, mutta Threat Signalin Revelations ei tunnu missään

Menneessä ei pitäisi velloa, mutta on huomionarvoista, kuinka mitäänsanomattomia kaikki ykkösalbumia seuranneet levyt ovat, tämä yhdeksän vuotta synnytetty uusin mukaan lukien.
Arvio julkaistu Soundissa 3/2026.
Kirjoittanut: Henri Eerola.

Arvio

Threat Signal
Revelations
Agonia

Vuonna 2003 perustettu ja hieman myöhemmin Garageband-sensaa­tioksi noussut kanadalainen Threat Signal oli debyyttilevynsä jälkeen hetkisen planeetan kuumin progressiivinen metalcore-yhtye. Bändi oli yhdessä tanskalaisen Mnemicin kanssa ensimmäisten joukossa naittamas­sa Fear Factoryn suoraviivaisen kulmikasta industrial metalia ja Meshuggahin äärimmäisiä polyryt­mejä.

Harmillista vain, että yhtyeestä puhuttaessa ainut mainitsemisen arvoinen asia on Under Reprisal -esikoinen (2006). Se toimittaa vii­den tähden arvoisesti vielä kahden­kymmenen vuoden jälkeen.

Bändin ainoa alkuperäisjäsen tätä nykyä on ääneltään versitaa­li, hämmentävän paljon Chester Benningtonilta kuulostava Jon Howard. Se bändistä huomionarvoi­sen tehnyt elementti, kitaristi Kyle McKnight, lähti lätkimään ennen kuin kakkospitkää alettiin kasa­ta kunnolla. Menneessä ei pitäisi velloa, mutta on huomionarvoista, kuinka mitäänsanomattomia kaikki ykkösalbumia seuranneet levyt ovat, tämä yhdeksän vuotta synnytetty uusin mukaan lukien.

Näennäisesti kaikki on soittotai­toa ja tuotantoarvoja myöten kuten kuuluukin, mutta kun ei tunnu mis­sään. Howardin CV:n ainut kulma­karvoja nostattanut meriitti sitten Under Reprisalin on Fear Factory -jäsenten kanssa äänitetty Arkaea-albumi.