JOE STRUMMER & THE MESCALEROS: Global A Go-Go

Arvio julkaistu Soundissa 08/2001.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
The Clash -veteraani Joe Strummerin ura aktivoitui useiden vuosien tauon jälkeen Mescaleros-yhtyeensä toissa vuotisella albumilla Rock Art And The X-Ray Style. Nyt tuo ajassa liikkuvia soundeja ovelan rennolla svengillä tutkaillut levy saa vieläkin avarakatseisemman seuraajan.

Arvio

JOE STRUMMER & THE MESCALEROS
Global A Go-Go
Hellcat

The Clash -veteraani Joe Strummerin ura aktivoitui useiden vuosien tauon jälkeen Mescaleros-yhtyeensä toissa vuotisella albumilla Rock Art And The X-Ray Style. Nyt tuo ajassa liikkuvia soundeja ovelan rennolla svengillä tutkaillut levy saa vieläkin avarakatseisemman seuraajan. Global A Go-Go on nimensä mukaisesti laajalle rönsyilevä tyylien ja beatien sulatusuuni. Nojatuolimatkan maailman ympäri voi nyt tehdä kirjan lukemisen sijasta kuuntelemalla yhden ainoan albumin. Strummer yhtyeineen vie seikkailuhenkisen letkeyden vielä pidemmälle kuin The Clash -kitaristi Mick Jonesin parhaimmillaan mainiosti groovaillut Big Audio Dynamite.
Joey Ramonelle omistettu Global A Go-Go avautuu Johnny Appleseedin katusoittoisella irlantilaisuudella. Biisi astuu Waterboysin reviirille ja Mescalerosin maanläheisyyden takuumieheksi Strummer on pestannut bändiinsä The Clashin Sandinista-albumilla soittaneen Tymon Doggin. Itse Global A Go-Go valaa uskoa siihen, että radioaalloilla liitävä maailmojen musiikki on yhä kännykkääkin globaalimpi asia. Matkalla Burundista Armeniaan voi kuulla venäläistä kuoroa ja suomalaisen radioaseman soittamaa Bo Diddleyä. Raidan hauskin yksityiskohta on The Who -vokalisti Roger Daltreyn lyhyt vierailu tämän laulaessa peräti viisi sanaa eli The Who Sell Out -albumilta tutun Armenia City In The Skyn otsikon.
Bhindi Bhageella Mescaleros suunnistaa King Sunnyn Adé & His African Beatsin jäljille Shaktar Donetskin analysoidessa entisen Jugoslavian alueen hulluutta ja ihmissalakuljetuksen moraalittomuutta. Tymon Doggin espanjalainen kitara johdattaa hillityn kuubalaisittain rytmitettyyn Mondo Bongoon, jonka haitarilla ja huilulla viimeistelty äärimmäinen kauneus on jo yksistään riittävä syy hankkia Global A Go-Go omaan levyhyllyyn. Doggin viulussa on samaa surumielistä herkkyyttä kuin Scarlet Riveran ikimuistoisessa soitossa Bob Dylanin Desire-albumilla.
Joe Strummer & The Mescaleros päättää maailmanympärimatkansa yli 17-minuuttiseksi folktranssiksi kasvavaan instrumentaalitulkintaan irlantilaisesta kansansävelmästä Minstrel Boy. 

Lisää luettavaa