JOE STRUMMER & THE MESCALEROS: Streetcore

JOE STRUMMER & THE MESCALEROS
Streetcore
Hellcat

Levy-yhtiöväki ymmärsi kunnioittaa Joe Strummerin muistoa ja julkaisee The Clash -legendan viimeiseksi jääneen levyn vasta liki vuosi miehen kuoleman jälkeen. Streetcoreen pätee sama kuin toisen punk -ikoni Joey Ramonen postuumiin soololevyyn. Artisti on vain vähän ennen viimeisiä henkosia parhaassa vireessään vuosiin, ellei jopa vuosikymmeniin.

Vaikka Joe Strummer jos kuka osasi peilailla henkilökohtaisia vaikutteitaan ja musiikin historian eri puolia omassa musiikissaan jo The Clashin aikana, välittyy Streetcoresta välitön musiikin tekemisen ilo ja kaikkinaisten raja-aitojen kaataminen. Levystä huokuva positiivisuus ja täydellinen tasapaino asettuu outoon valoon, kun tietää, että Strummer levittää tuota elämäniloa ja energiaa enää vain jo tekemillään levyillä. Mikä tosin ei ole erityisen vaatimaton saavutus.

Streetcore noudattelee edellisen Mescaleros-albumin tavoin musiikillisen sateenkaaren alla touhuamista vailla estoja. Tyylikirjo ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista ja ovatpa levyllä kuultavat vaikutteet tuttuja Strummeria vähänkään seuranneelle. Coma Girl on uudelle vuosituhannelle tuotua The Clashia, Get Down Moses heijastelee Strummerille aina rakkaita reggae-sävyjä ja Long Shadown akustinen, mutta lämmin presenssi muistuttaa Wilcon yhdessä Billy Braggin kanssa tekemiä Woody Guthrie -levyjä. Vain cover-valinnassa ollaan syyllistytty ilmeisyyksiin, mutta itsensä näköisellä sovituksella Bob Marleyn Redemption Songkin puolustaa albumilla paikkansa.

Joe Strummerin pitkään ansiolistaan voi viimeisenä lukuna vielä lisätä sen, että ajaessaan poliittisen tasa-arvoisuuden sanomaa loppuun asti hän ei koskaan etnisistäkään vaikuttimista huolimatta syyllistynyt ylemmyydentuntoiseen jeesusteluun, vaan antoi ennen kaikkea musiikkinsa puhua.