Kasapäin Grammy-palkintoja rohmunneen John Mayerin viides albumi merkitsee jonkinasteista paluuta kohti juuria, mikä tässä tapauksessa merkitsee siirtymistä bluesvoittoisuudesta akustisen ja kantri- ja folkpitoisemman ilmaisun pariin. Lopputuloksena on myös Mayerin toistaiseksi nautittavin levy.
Leikkaushoitoa vaatineen ja kevääksi suunnitellut kiertueen peruuntumiseen johtaneen kurkkuvaivan viivästyttämällä Born And Raised -albumilla John Mayer on aiempaa maanläheisempi sekä musiikiltaan että ulkoiselta olemukseltaan. Queen Of California johdattaa pedal steeleineen levyä tunnelmiin, joita voi aistia Jakob Dylanin erinomaiselta Women + Countrylta, isänsä Nashville Skylinelta tai Neil Youngin Harvestilta.
Toistuvasti soivan pedalsteelin lisäksi John Mayerin muuttuneesta tyylistä kertoo se, että levyn päätteeksi uusintana tulevalla nimiraidalla laulajina vierailevat David Crosby ja Graham Nash. Sähkökitaraan Mayer tarttuu toden teolla vain levynsä ainoalla bluesilla, Hammond-urkujen ja Jim Keltnerin tasaisen beatin kuljettamalla Something Like Olivialla. Rockvaihteeseen Mayer turvautuu niin ikään vain kerran, Born And Raisedin kertausta edeltävällä A Face To Call Homella.
Kahdella edellisellä levyllään kuultuja covereita John Mayer ei nyt tarjoa, mutta Love Is A Verb hipoo uhkarohkean läheltä Curtis Mayfield -klassikkoa People Get Ready.
