JOLLY JUMPERS: Hometown Hi-Fi

Arvio julkaistu Soundissa 03/2004.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Suomalaisen vaihtoehtorockin jykevä ikihonka Jolly Jumpers on aina ollut musiikissaan joko trendien ulkopuolella tai niiden edellä.

Arvio

JOLLY JUMPERS
Hometown Hi-Fi
Hot Igloo

Suomalaisen vaihtoehtorockin jykevä ikihonka Jolly Jumpers on aina ollut musiikissaan joko trendien ulkopuolella tai niiden edellä. Kitaristi Petri Hannuksen johtama trio on vetänyt omaa latuaan säröisen bluesin ja rujon rockin kyllästämän maaston läpi jo parinkymmenen vuoden ajan, mikä väistämättä kuuluu uudella levyllä Hometown Hi-Fi soittaa taitonsa ja taipumuksensa hyvin tuntevien aikuisten miesten musiikkia, joka soi samalla sekä itsevarmasti että nöyrästi.

Kiinnostavinta Jumpersin karussa syrjäseutujen roots-rockissa on aina ollut Petri Hannuksen kitarointi. Miehen tylyn herkkä säröily synnyttää mielleyhtymiä Link Wrayn ja sähköisen Neil Youngin suuntaan, mutta on kuitenkin ehdottoman omaperäistä ja sisäistynyttä. Albumin jonkinlaiseksi keskiöksi kasvava Catskills Rock ja sen variaatio Catskills Crash tarjoilee Hannusta vaikuttavimmillaan. Pelkistetty ja pidättelevä blueskuviointi paisuu estottomaksi ja sydänverta valuvaksi vyöryksi, joka nostattaa ihon kananlihalle. Fuzz-surina ja pahaenteisesti vaanivat psykedeliasävyt pysyvät mestarillisesti primitiivitaiturin hyppysissä: miehekästä soittoa! Purkauksen raivokkuutta korostaa myös albumin raukean mietiskelevä yleistunnelma. Puolet levystä kuulostaa siltä kuin pääpoppamies istuisi aavikon reunaan pusatulla nuotiolla kertomassa synkkiä kertomuksia särisevän kitaran säestyksellä. Viipyilystä, pidättelevästä maalailusta ja kappaleiden samankaltaisuudesta rakentuva tunnelma toimii enimmäkseen hyvin, mutta välillä pistäydytään unettavan puolella.

Jolly Jumpers -sointiin onkin aina kuulunut myös tietty kolkkous. Hannuksen jutustelevan laulun ja Jumpers-rytmiikan pienoinen kankeus on olennainen osa tämän yleistä hyväksyntää kosiskelemattoman trion perimmäistä olemusta. Timo Aarnialan komeaan piirustukseen perustuva kansi kuvaa erinomaisesti yhtyeen musiikin kaksitasoisuutta: etualalla on kiehtovan myyttinen näkymä kaktuksineen ja leijonineen, mutta sisäpuolella avautuu hieman yksitotinen peltomaisema. 

Lisää luettavaa