Tuskinpa kenelläkään olisi ollut mitään nokan koputtamista, vaikka Jolly Jumpers ei olisi koskaan tehnyt parempaa levyä kuin kahden vuoden takainen, pimeä ja rujo Hometown Hi-fi, eikä kyseessä edes ole ainoa loistohetki tämän sitkeästi omaa tietä talsineen yhtyeen pitkässä historiassa. Kuitenkin Mobile Babylon lyö ällikällä olemalla parempi kuin uskalsi toivoakaan.
Suomalaista musiikkia kehuttaessa käytetään usein adjektiiveja konstailematon ja aito, mutta harva pääsee näin lähelle noita määreitä. Jolly Jumpersin vähäeleinen, mutta suuritunteinen rock tuoksuu suomalaiselta preerialta, eli viljapellolta ja metsätyömaalta, jossa karjalaiset itkijänaiset ja pohjolaan eksyneet elämäntapaintiaanit elävät sulassa sovussa.
Nämä miehet ovat kyntäneet samaa sarkaa jo pari vuosikymmentä ja sen kuulee kirkkaasti tällä levyllä, jolla kaikki lepää oikealla paikallaan. Petri Hannuksen karheasti toteava laulu, paljaasti raastavat kitarat, sekä rytmiryhmä, joka jolkottaa eteenpäin jämäkästi mutta leppoisasti.
Yhtä vakuuttavasti Jolly Jumpers on rokkiaan runtannut jo kauan, mutta ilmeisin petraus aikaisempiin levyihin on sävellyspuolella. Kaikki yksitoista laulua ovat onnistuneita, oli kyseessä sitten menopala Boom Boom, nuotiotanssiin kutsuva Palomino, tai iskelmällinen Snowy Downtown.
Iso osa kunniasta lankeaa uuden jäsenen, muun muassa The Flaming Sideburnsista tutun kitaristi Arimatti Jutilan harteille. Hänen mukanaan Jolly Jumpersin soundi on monipuolistunut ja sovituksissa on aivan uudenlaista huolellisuutta.