Joonas Haavisto Trion kuulaan tyylikäs esikoinen Blue Waters (2009) löysi inspiraationsa paljolti pohjoisista maisemista. Toisella levyllään kolmikymppinen pianisti ja säveltäjä porskuttaa merta edemmäs uistelemaan, sillä nyt innoitusta metsästetään avaruudesta ja atomin ytimen vuorovaikutusilmiöistä. Basisti Antti Lötjönen ja rumpali Joonas Riippa löytävät varsin pitävät jalansijat pyörivien planeettojen ja bailaavien kvarkkien keskuudesta. Moinen korkealentoisuus saattaa kavahduttaa maanläheistä musiikinystävää, mutta inspiraation lähteellä ei liene väliä, jos siitä ponnistaen saavutetaan onnistunut lopputulos.
Jazz on vaikean musiikin maineessa, mutta Micro To Macro ei yritä aiheuttaa hankaluuksia. Ei sillä, että albumi kosiskelisi kuulijaa helppoudella tai ilmeisillä koukuilla. Sävellykset ovat kuitenkin kestävää lajia. Niiden avara selkeys saa ristiriitaisen maailman näyttämään ymmärrettävämmältä ja helpommalta lähestyä.
Joonas Haaviston musiikki ei heittele kompakysymyksiä vaan opastaa hiljentymään. Ja etenkin trio tekee sitä, mitä trion pitääkin tehdä, ilman pienintäkään tempputaiteen häivähdystä.