JUSSI SYDÄNMÄKI & JANNE LOUHIVUORI: Varjonyrkkeilyä

Laululyyrikko ja kitaratyylittelijä iskevät sangen säkenöivästi kipinää toistensa sävelkynistä. Sydänmäen eteläinen slangi istuu nikottelematta koristelemattoman karheisiin rock-kuvioihin, jotka hakevat junajytkeensä, terävän shufflensa, diddley-komppinsa ja jatsisuhinansa varsin perinteisistä sointukuluista. Tuloksena on jonkilainen lite-versio Nurmion kalifaatin himokolkkeesta – mutta ei mitenkään huonosti vertailevassa mielessä. Laulurakenteet ja kitarakikat ovat duon omaa kemiaa, jossa sekä katurunous että riffirikkaus purevat persoonallisesti.

Kappaleet pyörivät melodisesti hiukan liian ahtaasti jankkaavissa kuvioissa, mutta sitäkin repäisevämmin aihioista irtoavat möyheämmät tyrnäteemat (Pahan oma), rautalangan kaiku (Onnee ois), sanoitukseltaankin hauska Minä ja mä -jatsi, kuumeinen rockabillyrouhaisu (Mies joka ei osannut unohtaa), slaidin riipaisut (Salainen romanssi) ja balkaninjuhlaa kalmistossa joraava Tanssii kuun valossa. Mainio huomata, miten myös JJ Calen soitannollisesti helläliikkeinen trubadurismi muuntuu Sydänmäen teräväreunaisemmalla laulutavalla ihan joksikin muuksi.