Kevyen progen, AOR:n ja jonkun verran myös brittihevin uuden aallon maisemissa tallaava Mausoleum Gate on kaikin puolin perinnetietoista ja retroa aina tuotannosta biiseihin saakka. Uriah Heepin, Deep Purplen, Rainbow’n ja kumppanien kirjoittamien oppikirjojen läksyt on luettu tarkasti. Hammond ja mellotron ujeltavat ja laulaja Varpulalla on lajityypin maneerit hanskassa. Siinäpä kiteytyvät niin hyvät kuin huonot puolet.
Oppeja noudatetaan välillä ehkä turhankin orjallisesti. Vaikutteista ei siis ammenneta tuomalla niitä tähän päivään modernilla otteella, vaan niille kumarretaan lähes pastissinomaisesti. Soittajat hallitsevat tonttinsa mallikkaasti, mutta välillä soitto kuulostaa enemmän suoritukselta kuin sielun kanavoinnilta. Ja vaikka vintagesoundit istuvat kokonaisuuteen, sen tunkkaisuus saa jotkut biisit ja osiot kuulostamaan väsyneiltä, varsinkin mitä doomimmaksi soitto menee. Levyssä on kuitenkin myös paljon hyvääkin, varsinkin eeppisimmissä kappaleissa kuten Condemned To Darknessissa. Rivakka Horns ja eheä Solomon’s Key ovat myös aivan mainioita.
Ei Into A Dark Divinity nyt kovin isosti säväyttänyt, mutta on sillä hetkensä. Nostalgiannälkäisille ainakin maistunee.