KASABIAN: West Ryder Pauper Lunatic Asylum

Arvio julkaistu Soundissa 6/2009.
Kirjoittanut: Timo Harjuniemi.

Englantilaisen Kasabianin kolmas levy on suorastaan hellyttävä nostalgiatrippi rokin lähihistoriaan. Tälle levylle altistuminen on avartavaa ja muistuttaa perusasioista. Piukeissa farkkutakeissaanhan ne engelsmannit yhä keikaroivat rouheita pubiriffejä kitaroistaan louhien ja lyhyistä sytytyslangoista laulellen! On ne äijiä!

Arvio

KASABIAN
West Ryder Pauper Lunatic Asylum
Columbia

Englantilaisen Kasabianin kolmas levy on suorastaan hellyttävä nostalgiatrippi rokin lähihistoriaan. Tälle levylle altistuminen on avartavaa ja muistuttaa perusasioista. Piukeissa farkkutakeissaanhan ne engelsmannit yhä keikaroivat rouheita pubiriffejä kitaroistaan louhien ja lyhyistä sytytyslangoista laulellen! On ne äijiä! Ja se on ihan turha sieltä mantereelta huudella. Hyvin ovat hommat sujuneet tähänkin asti. Pojat ovat poikia ja sitä rataa.

Aiemmilla levyillään Kasabian on ilmeisesti vilautellut potentiaaliaan, ja nyt yhtye on veistämässä toteemia jälkipolville kumarreltavaksi. Muodoltaan tämä nimikammotus on nimittäin klassisen pompöösi opus, johon mahtuu niin turvallisen urautunutta kitararockia (Underdog), kevytpsykedeelistä matkailua (Secret Alphabets) kuin summaavaa, kaikkia elollisia otuksia halaava lopetuskin (Happiness). Kasabianilla ei kuitenkaan riitä kanttia jyrätä mahtipontista konseptiaan loppuun asti. Se jää harhailemaan joutomaalle. Yhtye on liian tyylikäs äityäkseen gallagheriaaniseen juoppoveisuuseen mutta toisaalta turhan konservatiivinen lumotakseen Kaiser Chiefsin ystävät.

Lisää luettavaa