Newyorkilaista Emmurea on pakko arvioida myös nokkamiehensä Frankie Palmerin edesottamuksien kautta. Hänen sanoituksensa ovat usein misogynistisiä ja väkivaltaa ihannoivia ja Twitter-historiassaan on homofobisia ja rasistisia möläytyksiä. Läheisilleen Palmeri on ilmeisesti hyvin hankala jätkä: tällä yhtyeen seitsemännellä albumilla soittaa uusi bändi, ja entiset Emmure-jäsenet ovat jaelleet kitkeriä kommentteja bändiliideristä.
Ja sitten on musiikki – ei ole toista yhtyettä, joka pinoaisi nu metal- ja deathcore-elementtinsä näin suvereenisti, ja miehistönvaihdos on nostanut Emmuren vielä seuraavalle tasolle. Look At Yourselfin pohjalla vellovat atonaaliset mutta julmetusti groovaavat riffit, päällä surisevat melodista ilmaisua halveksivat whammy- kitarat sekä nihilistiset puhesamplet, ja kaiken yllä hallitsee Palmerin rapista kuolonkorinoihin ulottuva ilmaisu, joka on sataprosenttisesti läsnä – tämä sanomisistaan kritisoitava hahmo on hyvin karismaattinen laulaja.
Emmuren substanssi on aina ollut ahdistavuus, mutta nyt on lyöty pöytään urbaanin rappion ja henkisen sivistymättömyyden äärimmäisin, ultrasäröinen soundtrack. Se ei ole helppoa tai miellyttävää kuunneltavaa.