KAUKO RÖYHKÄ: Elämä ja kuolema

Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Vesa Sirén.
Ei tullut erinomaisen Etsijät-levyn (2002) tapaista täysosumaa, mutta hyvä levy kuitenkin. Elämä ja kuolema nousee Kauko Röyhkän yli 20 pitkäsoiton parempaan puoliskoon, ja sehän on yleisessä tarjonnassa hyvin paljon.

Arvio

KAUKO RÖYHKÄ
Elämä ja kuolema
Ranka

Ei tullut erinomaisen Etsijät-levyn (2002) tapaista täysosumaa, mutta hyvä levy kuitenkin. Elämä ja kuolema nousee Kauko Röyhkän yli 20 pitkäsoiton parempaan puoliskoon, ja sehän on yleisessä tarjonnassa hyvin paljon.

Elämältä ja kuolemalta puuttuu ääripäitä: Etsijöiden nimiraidan kaltainen revitys tai Pauliina, rantatytön hattarankevein pop. Nyt viihdytään keskitempossa, ja tunnelmia luodaan ajan kanssa. Kun ilmavaan 50-luvun kerrostaloihin saadaan vetävä rytminen imu, niin sitähän pitää jatkaa kuusi ja puoli minuuttia. Ja kun Kylmässä sateessa tunnelmoidaan, niin saman tien melkein kahdeksan minuutin ajan. Soundeja vääntää edelleen Juha Heininen, ja paljon väänteleekin.

Perus-röyhkää väritetään, filtteröidään ja vieraannutetaan monin tavoin. Kallio Hornsin hyvä soitto saa hieman lelumaiset soundit. Timo Vikkulan, Tero Klingin ja Mats Huldénin muodostama bändi saa soida särmikkäänä ja kulmikkaana. Vikkulan sävellys Monta elämää aloittaa ja päättää levyn niin hiljaisesti, että jos volyymin säätää sen mukaisesti, saa kaiuttimet koville kakkosraita Shangri-lan tapporiffissä. Tarkoituksellinen yllätys, joka alkaa rasittaa toistuvissa kuunteluissa.

Röyhkä käyttää puhelaulua ja muminaa nyt aika paljon. Onneksi erinomaiset sanoitukset löytyvät painettuina. Sanoituksissaan lapsuutta ja puberteettia usein kuvannut Röyhkä peilailee vaihteeksi 50-vuotispäiviään odottelevan sukupolvensa nykytuntoja. "Tiesin tämän päivän tulevan, kukaan ei voi pysyy ikuisesti nuorena", kertojaminä toteaa. Nyt haluaa jo juurtua, etsiä kotia mystisestä laaksosta tai ihmeen viihtyisästä 50-luvun kerrostalosta. Juhlahetki on, kun saa olla kahdestaan, juoda viiniä ja rakastella siinä kerrostalossa.

Röyhkän kertojaminät eivät siis enää halveksi tavanomaista, keskiluokkaista onnea. Miksi pitäisikään? Oikein vai väärin -biisissä tosin tuumitaan, olisiko silti pitänyt lähteä vuosia sitten sen tytön kanssa Pariisiin. "Pahinta on epäily", Röyhkä laulaa. Vanha aatamikin aiheuttaa vielä käninää. Pahalla päällä -raidalla murjottavalle partnerille ehdotetaan imurointia, roskien vientiä ja mattojen puistelemista. "Puhunko mä asiaa vai oonko mä vain tylsä?" Röyhkä laulaa. Myrkkyä kylvää myös majesteettisesti kuvattu Skorpioni, jota on rakkaudessaan kuitenkin vaikea vihata.

Mutta jos elämä on vaikeaa ja täynnä marinaa, niin nimibiisissä kuolema ottaa rennosti, käy kahvilla Ursulassa ja nauttii keväästä. Näin Elämän ja kuoleman sanoitukset ovat realistinen kudos arkielämän huomioita yhdistyneenä yllättäviin ja mielikuvituksellisiin aineksiin. 

Lisää luettavaa