KAUKO RÖYHKÄ: Puiden alle

Puiden alle on kuin vanha ystävä, jonka tapaa pitkästä aikaa. Jonkinlainen takautumien aalto alkaa vyöryä, mutta en pysty tarkentamaan sen lähteitä. Luultavasti kyse on sekä omista henkilökohtaisista kokemuksistani elämän varrelta että muistoista Röyhkän aiemmista musiikillisista vaiheista. Puiden alle tuntuu ihmeen tutulta, mutta silti uudelta ja tuoreelta albumilta. Kuuntelin piruuttani Maa on voimaa – ja Lauralle -levyjä ja olin aistivinani niissä samanlaista tatsia kuin mikä kantaa tätä uusinta dokumenttiakin.
Tarinoiden iskijä, se rooli Röyhkälle on aina sopinut. Miehen uralta löytyy monen monta hienoa tekstiä ja miksei myös niitä tukevaa sävelkulkua. Puiden alle jatkaa Röyhkän rockformuun puristettua tarinankerrontaa ansiokkaasti. Niinkin yksinkertainen riimittely kuin mitä Röyhkä harrastaa esimerkiksi biisissä Sinä teit sen taas, Marjaana toimii hienosti ja maalaa herkän, jopa hiukan huvittavan kuvan pojasta ja hänen naisistaan.
Tälläkin albumilla monen tekstin lähtökohdat ovat maaseudulla. Tästä seuraa väistämättä vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välille. Tämän teeman pohjalta Röyhkä repii tekstiä mm. Täyttä elämää – ja Aamun koi -biiseissä. Oikeastaan kyse taitaa olla enemmänkin juuriensa tuntemisesta ja tunnustamisesta kuin maaseudun ylivertaisuuden ylistämisestä. Aamun koi on jykevä itsetunnonkohotus- biisi ja tietyllä tavalla sukua Maa on voimaa -kappaleelle.