KAUKO RÖYHKÄ: Rock’n’roll klisee

KAUKO RÖYHKÄ
Rock'n'roll klisee
Ranka

Kauko Röyhkältä syntyy lauluja. Kauko Röyhkältä syntyy vuosittain levyllinen pikkutakki tuolinselkämyksellä kirjoitettua työhuonerockia, joka kuitenkin edelleen hakkaa Zen Cafen hengentuotteet rennosti vasemmalla kädellä.
Tuottaja Riku Mattilan paluun myötä Rock’n’roll -kliseen äänimaailmasta on muovautunut selvästi kevyempi kuin Röyhkän 90-luvun yksioikoisten rock-levyjen soundista. Albumin lyhyet laulut ovat luonnosmaisia, aivan kuin niitä ei olisi kirjoitettu loppuun asti. Toki Rock’n’roll -kliseeltäkin löytyy hetkensä, kuten kevyesti tyylitellyt Jälleen yksi sateinen päivä ja Anteeksi, pop-hitti Kauniit pelastetaan sekä ovela on the road-tarina Hammerfest, mutta 80-luvun kulta-aikoina Röyhkän levyt todella olivat musiikillisesti monipuolisempia ja mielenkiintoisempia ja teksteiltään kiinnostavampia kuin nyt. Jos ette usko, niin kaivakaa vaikka Mielummin vanha kuin aikuinen levyhyllystänne ja kuunnelkaa!

Tänä vuonna suomalaiset rockarit ovat keksineet erinomaisia nimiä levyilleen. Tehosekoitin oli freak out, Klamydia hoitaa hommat zulupohjalta ja Kauko Röyhkän musiikki alentuu liian usein pelkäksi rock’n’roll -kliseeksi. Tuntuu siltä, että Röyhkä olisi jostain syystä haluton todella panostamaan rock-musiikin tekemiseen.
Leevi & The Leavingsin Raha ja rakkaus -levyn kansi-idea muistutti pornolehteä. Rock’n’roll -klisee sen sijaan näyttää aivan Like-uutisilta.