Kauko Röyhkä ja itsensä versioimisen vaikeus

Kauko Röyhkä
Aamuöiseen sateeseen
Svart

Aamuöiseen sateeseen on ensimmäinen Kauko Röyhkä -albumi sitten väkevän ja ärhäkän Etelän pedon (2014). Levyn syntytarina ja etenkin lopputulos kuitenkin paljastavat, että kyseessä on pikemminkin hyvää tarkoittava välityö kuin täysipainoinen laulukokoelma.

Mainioista soolokeikoista kasvanut ajatus vanhojen biisien uusinnoista muutamalla uudella laululla höystettynä on johtanut albumiin, joka törmää samaan ongelmaan kuin Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa taltioitu Zaia (2008). Se mikä toimii elävän yleisön edessä, ei välttämättä kaipaa ikuistamista äänilevylle.

Tuoreiden soittokumppaneiden kanssa tehty ja soinniltaan lähes demomainen Aamuöiseen sateeseen tarjoaa seitsemän aiemmin julkaistua biisiä ja nimikappaleensa lisäksi ennenkuulumattomat raidat Hippityttö helvetistä ja Malja onnelle. Valitettavasti uutuudet edustavat korkeinkaan tekijänsä rutiininomaista keskitasoa. Lauralle, Paha maa, Muinainen härkä ja muut vanhat tutut eivät puolestaan olennaisesti uusintakäsittelystään nettoa.

Aamuöiseen sateeseen -albumin takana oleva idea on voinut tuntua kiinnostavalta, mutta lopputulos on jotain muuta. Itsensä versiointi kun on vielä vaikeammin perusteltavissa kuin jo sinänsä riskialtis kajoaminen muiden tekemiin lauluihin.