KAUPUNGINORKESTERI: Aplodeja

Kovin anonyymisti itsensä ristinyt kotkalaisyhtye pyrkii löytämään debyyttialbumillaan oman paikkansa Suomi-rockin avarassa kentässä. Mikäli bändin annetaan kehittyä rauhassa, niin tämä voi onnistua, sillä Aplodeja on parhaimmillaan keskimääräistä lupaavampi ensilevy.

Kaupunginorkesterin sydän on yhtyeen biisit kirjoittava vokalisti Martti Vuorinen, joka on tällä näytöllä soittokavereitaan persoonallisempi tulokas. Vuorisen lyriikoista erottaa orastavaa omaa ilmettä ja korkeassa lauluäänessä on saman sukuista värinää kuin Kupruilevan Elefantin ja sittemmin Kostajien Olli-Erkki Makkosessa.

Hän lähtee on tyyliltään ja soinniltaan kovin standardimainen avaus, mutta jatkossa Kaupunginorkesteri pistää paremmaksi. Mä olen sun on hyvä ja erilainen poplaulu ja yhtä lailla mainio Kaikki palaa taas hyödyntää ovelasti Eddie Cochranin rock'n'roll-klassikoille ominaista kiertävää riffiä. Yksinäisyys on albumin puoliraskas balladi ja Tavallisia ihmisiä biisin säröinen voimapoppisuus sallii kitarasooloonsa "aitoa" rockvääntöä. Klassissävyinen jousisovitus tukee hienosti Joutomaan melodian lähes lapsenomaista yksinkertaisuutta. Martti Vuorisen sovittamat jouset soivat komeasti akustisen kitaran tukena myös Laikalla. Videoksikin tehty Anssi ei osaa tanssia on ultrapoppisuudessaan kuin Sigin sukua ja antaa ilmiselvänä radiohittinä jokseenkin kertakäyttöisen vaikutelman. Keväällä tyttö tekee murhan sitä vastoin on Vuorista ja koko Kaupunginorkesteria vahvimmillaan. Ja jos kappale muistuttaa Limonadi Elohopeasta, niin sitä on turha pitää moitteena.