KENNY WAYNE SHEPHERD: 10 Days Out – Blues From The Backroads

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Kolmekymppinen kitaristi on oman albumitrilogian jälkeen päättänyt toteuttaa blues-uskovaisten pyhiinvaelluksen, kumartaa syvään oppi-isilleen ja soittaa veteraanien kanssa blues-pyhätöissä niin hartaasti kuin mahdollista. Cd/dvd-muotoisen "bluesia takamailta" -raportin levottomasti kuvattu kuvamateriaali häilyy omana videokoosteenaan asiaan kuuluvin haastatteluin ja uskontunnustuksin.

Arvio

KENNY WAYNE SHEPHERD
10 Days Out - Blues From The Backroads
Reprise

Kolmekymppinen kitaristi on oman albumitrilogian jälkeen päättänyt toteuttaa blues-uskovaisten pyhiinvaelluksen, kumartaa syvään oppi-isilleen ja soittaa veteraanien kanssa blues-pyhätöissä niin hartaasti kuin mahdollista. Cd/dvd-muotoisen ”bluesia takamailta” -raportin levottomasti kuvattu kuvamateriaali häilyy omana videokoosteenaan asiaan kuuluvin haastatteluin ja uskontunnustuksin.

Mitään uutta Shepherdillä ei ole kerrottavana, mutta soitannollisena ekskursiona homma pelaa ilahduttavan hyvin. Kisällin kitara uppoaa dynaamiseksi osaksi Muddy Watersin ja Howlin’ Wolfin vanhojen bändikaverien sammumatonta svengiä ja kantriboogien intiimiä jutustelua. B.B. Kingin rinnallakin sukeutuu oiva tulkinta Thrill Is Gone -klassikosta. Leuhkoja eväitä nopsasormisella nuorukaisella riittäisi, mutta hän tajuaa olla levittelemättä niitä bluesin kantapeikkojen pöytiin.

Pääroolin saavat ilman muuta vanhemmat ja vakaammat laulajat ja solistit, kuten Gatemouth Brown, jonka tulkitsema Born In Louisiana suorastaan leijuu komean kompin päällä. Etta Brownin olohuoneessa tunnelmoitu Knoxville Rag on myös suurenmoinen instrumentaalituokio. Kiitettävää joustavuutta Shepherdiltä osoittaa eri tilanteisiin sovittautuminen maksimaalisella yhteisen soiton innolla ja asenteella, joka ei ole kaukana Ry Cooderin Kuuban sessioista. Pelättyä akateemista ränttää ei tarvitse haukotella oikeastaan lainkaan.

Lisää luettavaa