KILLPRETTY: The Art Of Letting Go

Arvio julkaistu Soundissa 01/2006.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Killpretty. Tapa kaunis. Tappavan kaunis. Tamperelainen Killpretty herättää jo pelkällä nimellään ajatuksia, joita yhtyeen debyyttialbumi The Art Of Letting Go alleviivaa. Venäläisellä pienmerkillä esikoisensa julkaiseva viisikko työstää tunnelmallista uusmetallia, joita toiset kutsuvat vaihtoehtoiseksi metalcoreksi. Voi näitä termejä.

Arvio

KILLPRETTY
The Art Of Letting Go
Kapkan

Killpretty. Tapa kaunis. Tappavan kaunis. Tamperelainen Killpretty herättää jo pelkällä nimellään ajatuksia, joita yhtyeen debyyttialbumi The Art Of Letting Go alleviivaa. Venäläisellä pienmerkillä esikoisensa julkaiseva viisikko työstää tunnelmallista uusmetallia, joita toiset kutsuvat vaihtoehtoiseksi metalcoreksi. Voi näitä termejä.

Ärjymisen ja rankan runnomisen vastapainoksi kuullaan heleää herkistelyä melodisen laulun ansiosta, jota voidaan kutsua kauniiksi. Kauneus tapetaan miehekkäällä ja vivahteikkaalla ärjynnällä. Oletin löytäväni jostakin tietoa miehen rinnalla hempeilevästä naislaulajasta, mutta yhtyeen solistiksi nimetään ainoastaan Antti Westman. Mikäli Westman on todellakin suoriutunut kaikista lauluosuuksista yksin, voidaan häntä hyvällä syyllä kutsua todelliseksi moniosaajaksi.

Kappalemateriaali on monipuolista, mutta levyn edetessä samankaltaiset sävellykset ja sovitukset alkavat puuduttaa yksiulotteisen melodisen laulun lisäksi. Jos jenkit haluaisivat luoda muka-kapinallisen vaihtoehtoteinisarjan, olisi The Art Of Letting Go sille täydellinen soundtrack. Yhdistä Toto ja Korn, niin sinulla on Killpretty. Turvallista vaaraa.

Lisää luettavaa