Kitaran ihmelapsi tuntee sekä melodian että grooven – Eric Gales ei ole keskitien kamaa

Eric Gales
Middle Of The Road
Provogue

Kummallista, että 90-luvun alusta levyttänyt Eric Gales on yhä suurelle yleisölle lähes tuntematon, vaikka laulaja kitaristia fanittavat niin Santana, Joe Bonamassa kuin Dave Navarrokin. Syytä lienee nyttemmin selätetyssä addiktiossa. Seuraava taso voi hyvinkin olla edessä tämän levyn myötä, jälki on sen verran innostavaa ja persoonallista.

Ihmelapsena aloittanut, oikeakätistä kitaraa ylösalaisin soittava Gales on Hendrix-pohjainen, mutta usein enemmän hard rockiin kuin puhtaaseen bluesiin nojannut soittaja. Vaikka kitaran sointi ja likit nytkin pari kertaa livahtavat hard rockin puolelle, menoa leimaa hurmaavan luonteva down home -tatsi. Blues on läsnä, vaan ei kirjan mukaan. Galesin tapa yhdistää funkia ja deltariffejä erottaa hänet kilpailijoistaan. Ylipäätään atakki on hirmuinen, mutta kaupungin räppäreiden kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Memphisin poika osaa myös herkistellä. Princeä on selvästi kuunneltu.

Karismaattisen Galesin lauluissa on vahva eletyn tuntu, ja melodian ja grooven taju on tasapainossa. Loistavasti toimii ainoa coverkin, Guy Clark, Jr:n vierailema Freddie Kingin Boogie Man.

Älkää antako nimen hämätä: Middle Of The Road ei ole mitään keskitien kamaa.