Liv Kristenin Leaves’ Eyes on selvästikin halunnut uudella levyllään toteuttaa kaiken paremmin ja suuremmin kuin kukaan muu. Vaikka levyn teema liikkuu Pohjoismaiden myyttien ja historian maaperällä, musiikissa kansalliset viittaukset ovat vähemmistönä. Oikeastaan näin on hyvä, sillä neoklassismi on kuitenkin yhtyeen kivijalka. Sen päälle yhtyeen on helppo rakentaa vivahderikasta metallia, jossa yhdistyvät jylhyys ja herkkyys.
Kuriositeettina voisi mainita, että Liv Kristen laulaa levyllä kahdeksalla eri kielellä ja laulu sujuu jopa paremmin kuin ennen. Livin ääni on kirkkaampi kuin keväinen lähde. Hänen laulustaan huokuu itseluottamus, ja hän on selvästi ilmeikkäämpi tulkitsija kuin vielä Vinland Sagalla (2005). Siihen verrattuna levyn tunnelmienkin hyökyaalto on kuohuvampi ja täyteläisempi.
Njordin ylitsevuotava runsaus tuntuu poseidonin kurimukselta, jonka pyörityksessä kokonaisuuden hahmottaminen tahtoo aluksi herpaantua, mutta vaivannäkö on enemmän kuin kannattavaa. Njord on säväyttävä kokonaisuus, joka koskettaa yllättävän monilla tasoilla.
