Monenlaisia äänikokeiluja ja kaikenpuolista taidehämmennystä soolona ja vaihtuvien yhteistyökumppanien kera harrastaneen Sonic Youth -kitaristin uusi soololevy yllättää olemalla täysin selväjärkinen classic rock -albumi. Kepeästi psykedeelinen kitarapop nostaa mielleyhtymiä sellaisiin nimiin kuin The Zombies, R.E.M., Neil Young, The Beatles, Eels, Samae Koskinen ja luonnollisesti Sonic Youth selkeimmillään.
Between The Times And The Tides on helposti rullaavaa ja melodista rokkia, joka välillä kasautuu ja purkautuu 1960-lukulaisesti sekoileviin kitaravälikkeisiin. Lee Ranaldon lauluäänessä on miellyttävää pehmeyttä, ja erikoisvireitä ja riitasointuja aiemmin kitaroinnissaan viljellyt mies laulaa melodialinjat horjumatta.
Helppo kuunneltava ei tässä tapauksessa ole millään muotoa tyhjänpäiväistä. Sävellyksissä on yksinkertaista voimaa ja sovituksissa rönsyileviä yksityiskohtia. Laulujen helposti lähestyttävä muoto sisältää runsaasti pieniä sivujuonteita ja syvyyttä jatkuvaan kuunteluun. Hyviä esimerkkejä lempeyttä ja hurjuuksia naittavasta lähestymistavasta ovat aloitusbiisi Waiting On A Dream, eeppisempi Fire Island ja levyn sulkeva Tomorrow Never Comes, jonka ristiin pujottelevat kitarat luovat melodiseen lallatukseen huimaa jännitettä.