Levyarvio: 25 studioalbumia takana ja vielä riittää virtaa – Uriah Heep paahtaa yhä Hammondit puhkuen

Uriah Heep
Living The Dream
Frontiers

Mick Box on ainoana alkuperäisenä jäsenenä luotsannut Uriah Heepiä pian 50 vuotta. Suurin suosio jäi 70-luvulle, mutta levyjä on tullut yhtä vuosikymmenen taukoa lukuun ottamatta tasaiseen tahtiin.

Living The Dreamiä voi pitää Uriah Heepin juhlalevynä. Eikä vähiten siksi, että heavyssä ja hiukan progenkin kanssa flirttailevassa hard rock -genressään bändin 25. studioalbumi on varsin onnistunut työ. Biisit ovat lajityypille uskollisesti linjakkaita ja väkevä sointi nojaa Mick Boxin sinänsä pätevää kitarointia selkeämmin vokalisti Bernie Shaw’n tavoin Heepiin jo vuonna 1986 liittyneen Phil Lanzonin meheviin Hammond-urkuihin.

Albumin tunnelmat vaihtuvat hienosti toimivan kiertoriffin varaan rakennetusta Grazed By Heavenistä Waters Flowin’in balladisuuteen ja Rocks In The Roadin moniosaisesta jännitteisyydestä Ashton, Gardner & Dyken Resurrection Shuffle -hitin (1970) lailla käynnistyvän Goodbye To Innocencen Easy Livin’ -variaatioon.

It’s All Been Said on Uriah Heepiltä tunnustus, johon rockista puhuttaessa voi laajalti yhtyä. Juju onkin siinä miten ja kuinka vakuuttavasti jo sanottu sanotaan uudelleen. Mick Boxin musiikilliset unelmat periytyvät puolen vuosisadan takaa, mutta bändinsä elää niitä yhä hämmästyttävän vetreänä.