URIAH HEEP: Sonic Origami

”Nyt seuraa illan viimeinen biisi. Ennen kuin teemme tilaa Boney M:lle, ottakaa toisianne kädestä kiinni. Laulun nimi on Heartless Land.”
Sonic Origamin biisit ovat sitä luokkaa, että Uriah Heep palkataan joku päivä vakio-orkesteriksi kellumaan välille Turku-Tukholma. Mick Boxille peili, ja äkkiä. Uriah Heepin uusi albumi on munajuustoisine slovareineen ja tekopirteine rockeineen niin kaukana ulapalla, ettei edes savua näy.
Monilla veteraanibändeillä on yhä luovuutta ja sanottavaa, mutta heepsterit jumiutuivat johonkin 80-luvun ällöttävän, discokelpoisen rockin liepeille. Harmi, etteivät juuttuneet 70-luvulle. Jälki olisi ollut parempaa.