Josh Hommen huuruinen aavikkolaboratorio on 16 vuoden tauon jälkeen taas ollut käytössä. Väkeä Les Claypoolista Billy Gibbonsiin ja Mike Kerristä Jake Shearsiin on kutsuttu mukaan ja jälki on epätasaisiin edeltäjiin verraten yllättävän hienoa. Kohdakkoin jälki on soonisestikin aika laadukasta, leimallisesta lo-fi-estetiikasta kuitenkaan irtoamatta.
Levy starttaa vähän jähmeästi kokeellisen hissimusiikin ja tavanomaisen QOTSA-rockin myötä. Loput kuusi raitaa ovat erinomaista ja varsin monipuolista ilmaisua, joskaan rock-ryskytys Crucifire ei yllätä kuin menevyydellään. Levyllä on runsaasti pohtivaa ja vakavamielistä tunnelmaa, majesteettisesta bowiemaisuudesta herkistelyyn ja elokuvalliseen instrumentaalifiilistelyyn.
Hommelle ominainen vekkuli hassuttelu tiivistyy aika repeilyttävään Chic Tweetz -kappaleeseen, joka tuo kokonaisuuteen mukavasti poikamaista hölmöyttä. If You Run toisaalta lienee Hommen koskettavimpia tuotoksia. Tyylistä ja meiningistä toiseen tässä taas liikutaan aika ennakkoluulottomasti, mutta kokonaisuus on hämmästyttävän vahva. Kappaleetkin tuntuvat viimeistellyiltä, minkä vuoksi nämä sessiot lienevät ne parhaat.