Levyarvio: Ansiokasta lofi-tulkintaa 80-luvun dancepopista – Ty Roxy toteuttaa loppuun asti taiteellista visiotaan

Ty Roxy
音楽 (Music)
Fonal

Muun muassa Kissa- ja Tamara Luonto -bändeissä vaikuttavan Tytti Roton soolodebyytti 音楽 (Music) toteuttaa alusta loppuun artistin taiteellista visiota. Nerokas taiteilijanimi viittaa Todd Rundgreniin ja tuo polystyreenimuovin lisäksi mieleen Ty Rexin (Ty Segallin T. Rex -projekti), Roxy Musicin ja La Roux’n. Roton suunnittelemien kansien ansiosta levyn fyysinen vinyyliversiokin vaikuttaa kiehtovalta esineeltä.

Jos Roton ensimmäinen yhtye Plastic Tones oli päivitetty versio Blondien vanavedessä pinnalle pyrkineestä new wave -bändistä, on Ty Roxy 20-lukulainen tulkinta Bobby Orlandon nimettömäksi jääneen aikalaisen tuottamasta post disco -sooloartistista. Soundillisesti lofi-versio Madonnan ja Cyndi Lauperin 80-luvun dancepopista on sukua Ariel Pinkin chillwave-tulkinnoille pop-musiikin kultakausista. Levy tarjoilee myös vahvoja The Knife-, Moloko- ja OMD tapaa Laura Braniganin -viboja (Shoreline).

Pidän erityisesti True Colours -kappaleen ”räjähdyksistä” ja siitä, että Roto on tehnyt musansa englanniksi, mikä helpottaa keskittymistä lauluun yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Levyn parhaat raidat ovat discobiisit Just A Man ja Science Fiction sekä päätösballadi Clown Face.