Levyarvio: Cammie Gilbert on Oceans Of Slumberin valttikortti – Uusi albumijärkäle vaatii kuulijaltaan sopivan mielentilan

Oceans Of Slumber
Oceans Of Slumber
Century Media

Oceans Of Slumber operoi sameissa vesissä utuisen progemetallin ja melodisen death doomin välillä. Kaksi kitaraa ja koskettimet tekevät soundista täyden, ja toisteisuus ja enimmäkseen verkkainen tempo tekevät biiseistä uuvuttavan raskassoutuisia. Jyrkät dynamiikan vaihtelut ja sujuvat rytminvaihdokset onneksi pitävät kuulijan varpaillaan. Ryhmän kovin valtti on kuitenkin metallikehissä poikkeuksellinen solisti Cammie Gilbert, jonka laulusoundi tekee bändistä uniikin.

72-minuuttinen albumi lepää kauniin surumielisen tunnelmansa varassa ja vaatii kuulijaltaankin sopivan mielentilan. Koskettavimpina kaihon sävyt kuuluvat biisissä I Mourn These Yellowed Leaves ja elokuvamaisessa piano- ja viuluinstrumentaalissa September (Those Who Come Before). Upein siivu on kuitenkin kylmikset nostattava To The Sea, jossa Gilbertin tunteikas laulu loistaa kohtalokkaana puhelaulussa kuin värisyttävän majesteettisena vähän gospelilta kalskahtavassa julistuksessakin. Bändillä on eväät loistavuuteen, mutta doomin karttajalle biisit ovat osin perusteettoman ylimittaisia. Ja minusta ne harvatkin mieslaulajan mörrimöykkyördät joutaisivat pois.