Levyarvio: CocoRosie vakavoitui ja se teki freak folk -yhtyeelle hyvää – Merkityksellisyys tuntuu luissa ja ytimissä

CocoRosie
Put The Shine On
Marathon Artists

CocoRosien tarkoituksellisesti virheellistä kielioppia hyödyntävien abstraktien sanoitusten ja freak folkia, hip hopia ja oopperaa ennakkoluulottomasti sekoittavien sävellysten kuuntelukokemus on aina ollut jotenkin unenomainen. Eikä naiivin viattomuuden ja härskin synkkyyden välillä poukkoilevista biiseistä aina ole ottanut selvää ovatko ne painajaisia vai kauniita unia.

”The dead girl says let’s just be friends in the glorious tone of marrow and bone” -tyyliset sanoituksetkin noudattavat unilogiikkaa. Vaikka paljon jääkin välillä tulkinnan varaan, tuntuu merkityksellisyys kuitenkin luissa ja ytimissä asti. Ihan niin maaginen kuuntelukokemus Put The Shine On ei ole kuin The Adventures Of Ghosthorse And Stillborn (2007) ja Grey Oceans (2010), mutta se mitä ollaan menetetty tunnelmassa ollaan voitettu tarkoituksenmukaisuudessa ja vakavuudessa.

Restlessin ja Slow Down Sun Downin kaltaiset indie rock -biisit ovat niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin entistä hallitumpia ja hillitympiä. Vaikka kukkosample tekeekin comebackin ja Britney Spearsiin viitataan lyriikoissa kahdestikin, tuntuu Put The Shine On silti aikuisemmalta versiolta CocoRosiesta.