COCOROSIE: The Adventures Of Ghosthorse And Stillborn

Yhden terroristi on toisen vapaustaistelija. CocoRosien ilmaisu herättää samanlaisia ajatuksia. Missä kulkee folkin ja avantgarden raja? Milloin musiikki muuttuu miellyttävästä häiritseväksi? Milloin lauluääni kääntyy kiehtovasta kiduttavaksi?

Bianca (Coco) ja Sierra (Rosie) Casady muodostavat oudon amerikkalaisen sisarusparin. Heillä tuntuu olevan ihan oma kielensä. The Adventures Of Ghosthorse And Stillborn -levyn vääntynyttä folkia, hiphopia ja oopperaa naittavat kappaleet vyöryvät päälle kuin kirjat kaatumassa olevasta hyllystä. Niissä on valtavasti kerroksia ja informaatiota.

Kiehtovinta CocoRosien musiikissa on kahden erilaisen äänen kohtaaminen. Sierra on Pariisissa oopperalaulajaksi opiskellut diiva, Bianca usein pikkulapselta kuulostava rohisija. Heidän ääniensä ja vapaasti virtaavien tekstiensä ansiosta CocoRosien musiikki vaikuttaa ainutlaatuiselta, omalta maailmaltaan. Soittorasioita, eläinten ääniä ja taustahälyä on poplevyillä kuultu ennenkin.

Ilahduttavasti CocoRosien kolmannella levyllä lymyää lukuisia hyräiltäviä melodioita. Ehkä se on tietoinen yritys nostaa kaksikon profiilia. Siihen voivat viitata myös Pierre et Gilesin ottama kansikuva, lahjakkuuttaan auliisti jakavan Antony Hegartyn vierailu ja Björkin työparina tunnetun Valgeir Sigurdssonin kutsuminen levyn tuottajaksi.