Levyarvio: Ei pelkkää rupea ja ruostetta – Silver Falcons on kitarakurimuksista huolimatta myös herkkä yhtye

Silver Falcons
Silver Falcons
If Society

Sähkökitara on klisee; niin ryöstöviljelty ja monokulturoitu, että sille on mahdotonta kuvitella uusia mielekkäitä käyttöyhteyksiä. Mutta silti siinä on ikuinen viehätyksensä. Kun Silver Falconsin debyyttilevyn avausraita 1-i kirskahtaa käyntiin, kehon valtaa mielihyvä. Ei auta. Oikein käsiteltynä sähkökitara paitsi kuulostaa myös tuntuu upealta.

Ja tunnetta riittää. Yhtye perustaa koko olemisensa räväköihin kitarakurimuksiin, joiden reunoissa säihkyvät sahalaidat ja silmissä asuu viekas kauneus. Myräkän juuret paikallistuvat Sonic Youthin ja Blonde Redheadin loihtimiin ukkossoluihin, mutta tiivistymispisteitä löytyy kotimaastakin. Muun muassa Echo Is Your Loven ja Sergion ystävät löytänevät Silver Falconsista tuttua lumoa.

Levy ei ole kuitenkaan pelkkää rupea ja ruostetta. Silver Falcons on myös huolellinen, herkkäkin yhtye, jonka soitosta välittyy voiman ohella kärsivällisyys. Puntaroitua yleiskuvaa tukee materiaalin tasalaatuisuus. Vaikka tarjonta vaihtelee lyhyistä energiapaloista koukeroisiin ääniveistoksiin, ovat kappalerajat jyrkimmilläänkin vain kokonaisnäkemyksen viitteellistä jaksottamista.

Estetiikalleen uskollinen yhtye vaatii kuulijaltaan jatkuvaa halua upota yksityiskohtiin ja seurata kitaroiden vihjeitä. Haasteeseen ei ole aina helppo vastata. Mutta kun pyörre sieppaa mukaansa, voi sen sähköiseen otteeseen luottaa.