Arvio: Lähiöbotox kertoo karuja tarinoita kovilta kotikulmilta – teksteissä pilkahtelee kuitenkin toivo paremmasta

Lähiöbotox
Itä-Metal
Deggael Communications

Nyt jytisee! Roihupellon Body Countiksikin kutsuttu Lähiöbotox on ottanut lempinimensä sen verran vakavissaan, että värväsi kakkosalbuminsa miksaajaksi ja masteroijaksi Will Putneyn, joka on tuottanut muun muassa Body Countin Carnivore– ja Bloodlust-levyt. Putneyn kädenjälki kuuluu: Itä-Metal on ryhdikässoundinen, ytimekäs ja mitaltaan optimaalisen napakka albumi, joka kuulostaa stydisti modernilta hardcorelta. Harmikseni se kuulostaa myös aavistuksen verran vähemmän siltä persoonalliselta rap metalin ja thrash-rähinän sekoitukselta, joka nykäisi maton altani yhtyeen Emma-ehdokkaaksikin kiivenneellä esikoisella Rikkinäinen Suomi (2020).

Rähinän perusasiat ovat samat kuin ennenkin, mutta soundipainotukset ovat nyt modernimpia ja thrash metalia musiikissa on entistä vähemmän. Nyt musa nojaa lähes yksinomaan perkussiivisesti rouhiviin hoosee-riffeihin. Sointi on jyrkkä, urbaani, aggressiivinen ja uskottava. Sitä kaikkea on myös itähelsinkiläislähiöiden kasvattien kiukku, vaikkakaan se ei hyppää silmille yhtä intensiivisenä kuin debyytillä. Vokalistiparivaljakko Dosdela ja Seksikäs-Suklaa möykkää nyt hieman rakentavammin muun muassa eriarvoisuudesta, syrjäytymisestä, riittämättömyyden tunteesta ja luottamusongelmista. He myös varoittavat viinan kiroista ja painavat köyhyyden pelosta perse verillä duunia, samaan aikaan tunnustaen toisesta suupielestään rakkautta koville kotikulmilleen.

Lähiöbotoxin Itä-Helsinki on ehkä kova ja inhorealistinen mutta samaan aikaan erikoisella tavalla valoisa ja tulevaisuudenuskoinenkin paikka.

Lähiöbotoxin sanoituksissa ei ryvetä katkeruudessa kontulalaisen keskikaljakuppilan nurkassa, vaan peilataan elämää karuilla kaduilla, joilla itse kukin tekee pärjätäkseen mitä täytyy. Lähiöbotoxin Itä-Helsinki on ehkä kova ja inhorealistinen mutta samaan aikaan erikoisella tavalla valoisa ja tulevaisuudenuskoinenkin paikka. Bändin viesti on painokas olematta poliittinen. Onpahan vain rehellistä ja maanläheistä tilitystä siitä, että asiat ovat miten ovat, eikä pieni ihminen niille paljoa mahda. Lähiöbotoxilla on suomalaisessa metallissa ainutlaatuinen näkökulma, joka ansaitsee tulla kuulluksi.