Trickyn uuden levyn yhdestätoista biisistä kahdeksan jää alle kolmeen minuuttiin ja koko levy mahtuu alle puoleen tuntiin. Kun moni biisi tuntuu myös loppuvan kesken ilman varsinaista lopetusta tai edes loppuun asti mietittyä kappalerakennetta, jää levystä kokonaisuutena väkisinkin aika luonnosmainen tunne. Oikeastaan ainoastaan sinkkubiisit I’m In The Doorway ja Fall Please tuntuvat valmiilta sävellyksiltä. Keskeneräisyyttä suurempi ongelma levyn demomaisissa äänityksissä on, että lähinnä vain I’m In The Doorwayssa olisi edes ainekset hyvään biisiin.
Vaikka Tricky ei enää pariinkymmeneen vuoteen ole yltänyt 90-luvun maanisen klaustrofobisten mestariteoksiensa tasolle, tulee Fall To Piecesin puolivillaisuus kuitenkin yllätyksenä. Jonkinasteisesta tasapaksuudestaan huolimatta Trickyn viime vuosienkin tuotanto on tähän asti ollut varsin hyvää.
Jos biisimateriaalissa olisi rutkasti parantamisen varaa, eivät pelkistetyt sovituksetkaan ole kovin mielenkiintoisia. Levyllä laulavien Oh Landin ja Martan osuudet myös jäävät kauaksi Trickyn parhaiden levyjen kollaboraattorin Martina Topley-Birdin suorituksista. Lyhyt Fall To Pieces tuntuu spontaanin sijaan keskeneräiseltä.