Levyarvio: Historiantunti ja arkistolöytö – Eero Koivistoisen neljän ep:n kooste tarjoaa monenlaista jazz-menoa

Eero Koivistoinen With Friends
Jappa, The Complete Jazz At The Polytechnicum Recordings 1967-1968
Mondo Svart

Ja sitten historiantunnille, jota ei voi kuivuudesta moittia. Kyse on Helsingin teekkareiden jazz-kerhon alun perin neljänä ep:nä julkaistuista taltioinneista. Ensimmäiset kolme ovat räväkkää jazzia omin sävelmin ja neljäs, Posotusta Pimputusta Pompotusta, koostuu puoliksi multi-instrumentalisti Tomi Parkon underground-pilailuista ja puoliksi sekalaisista, hiukan musikaalisemmista happeningeista.

Jos neljäs ep jää nyt vain hauskaksi dokumentiksi 60-luvun lopun hilpeästä guerrilla-asenteesta, niin jazz-osasto puree lujaa. Energia on kauttaaltaan erittäin verevää eikä materiaalia tarvitse hävetä.

Ensin ihastuttaa nuoren Eero Koivistoisen ärhäkkä trio, jota riemukkaalla calypso-renkutuksella O.K. Songilla täydennetään congalla ja Spanish Lady & Lovable Miss P:llä kahdella sellolla. Kyse on aidosta harvinaisuudesta, koska pian tenoriin vaihtanut mestari puhaltaa tässä mehukkaasti alttoa.

Kolmas ep tarjoilee lisää Koivistoista sekä edesmennyttä altistikaveriaan, hiukan friikahtavammin tuuttaavaa Pekka Pöyryä, sekä erikseen että yhdessä. Pianisti Eero Ojanenkin yhtyy leikkiin.

Toisen ep:n kaksi pitkää biisiä ovat pianisti Pentti Hietasen XYZ-septetin käsialaa. Mingus-vaikute on vahva. Äänentoisto menee vähän särölle, mutta meno on komeaa: paljon sävyjä, dynamiikkaa ja bluesin kaikuja. Liiderin ohella loistaa Ilkka Karumon, Paroni Paakkunaisen, Stanley Lindroosin ja Kaj Backlundin torvisektio.