Mika ”Verde” Rintalan paja Nokialla on musafriikille kuin Liisan Ihmemaa. Siellä tuo neropatti kehittelee toinen toistaan huikeampia elektronisia ja akustisia uniikkeja soittimia ja äänittelee niillä levyjä. Nyt hän on lyöttäytynyt yhteen toisen suuren musiikkipersoonan kanssa. Jouni Joronen muistetaan monista tasokkaista roots/jazz-virityksistä, mutta tässä hän näyttää kykynsä heittäytyä vaivattomasti myös täysin vapaaseen improvisaatioon.
Herrat ovat selvästi inspiroineet toinen toistaan ja Hanna Tryggin sanaton laulukin istuu hyvin usein luontoa peilaavaan maalailuun. Ajoittain tietty ei-kaavan-mukainen bluesviba tuo peliin maadoitusta. Pohja on muurattu täysin livellä yhteissoitolla, jonka päälle on lisätty harkiten uusia elementtejä. Sekä pääasiallisesti viisikielistä bassoa ja syntetisaattoreita soittava Rintala että pianossa loistava Joronen yllättävät tässä myös puhaltajina. Dynamiikkaa löytyy ja jännite säilyy intensiivisenä hiljaisimmissakin suvannoissa.
Niin omilla vesillä kuin tässä soudellaankin, 2πr tuntuu jonkinlaiselta sisarelta Verden Otto Donnerin kanssa vähän ennen Oton kuolemaa tekemälle niin ikään improvisoidulle Otto-albumille. Tähän ei kyllästy, koska tässä operoidaan ajan ulkopuolella.
