Verden toinen varsinainen albumi alkaa Harry Partchin keksimästä musiikista muistuttavalla mikrotonaalisella rämpytyksellä. Pian syntikat kuitenkin napsautetaan päälle ja matka kohti Linnunradan äärirajoja voi alkaa.
Kuten jo kahden vuoden takaisella Vuoronumerolla, on sähkösoitinrakentaja Mika Rintalalla nytkin mukanaan hienoja ystäviä ja kylänmiehiä Mika Rätöstä Markku Veijonsuohon. Myös erilaisten luonnon äänien käyttö on tuttua viime levyltä. Lapsia ja lintuja liihottaa kaiuttimesta toiseen etenkin tripin päästessä pidemmälle.
Legendan biisien nimet (Thyratron, Lighthouse Triode ja niin edelleen) liittyvät kaikki erilaisiin elektronisiin värkkeihin. Jopa päältä varsin Star Trek -mäiseltä vaikuttava Reflex Klystron. Idiosynkraattisen paketin erikoisin pala on yli yhdentoista minuutin venyvä ”kellaribändi on keksinyt psykedelian” -kohellus Tetrode.
Verden musiikissa on samaa löytämisen riemua ja pienistä asioista innostumista kuin Circlessä, jossa Mika Rintala aikoinaan vaikuttikin.
