Levyarvio: Jessica Pratt on moniääninen tulkitsija – Uuden levyn hiljaisuuden laulut soivat hienovaraisesti

Arvio julkaistu Soundissa 3/2019.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

Jessica Pratt
Quiet Signs
City Slang

Quiet Signs on harvinaisen vähäeleinen ja hiljaa kuiskiva nippu lauluja. Kalifornialaistrubaduurin kolmas albumi tuntuu siltä kuin se olisi tallennettu yön pikkutunteina niin hiljaa, ettei kukaan vain häiriinny. Aiemmat albuminsa Pratt äänitti kirjaimellisesti makuuhuoneessaan, mutta nyt työpajana on ollut oikea studio. Tosin sitä ei levystä kuule, sillä soundi on lähes demomainen nauhakohinoineen ja paikoin säröytyvine äänineen, mutta tähän yhtälöön se sopii täydellisesti. Hämmästyttävää on sekin, että albumia työstettiin puolitoista vuotta, sillä se kuulostaa todella spontaanilta ja vaivatta syntyneeltä.

Prattin persoonallinen lauluääni on yhdistelmä pikkulasta ja vanhaa mummelia. 1960-luvun folkia henkivien, raukeiden laulujen melodiat ovat tuutulaulumaisia.

Parin lauluraidan lisäksi levyllä soi lähinnä nailonkielinen akkari ja kaukana huoneen nurkassa soivat koskettimet. Sovitusten nyansseja ei ensikuulemalla edes hahmota, niin hienovaraisia ne ovat. Quiet Signs ei tee itsestään numeroa, mutta juuri siksi se voi helposti jäädä pyörimään soittimeen päiväkausiksi. Salakavalasti viettelevää musiikkia.

Lisää luettavaa