Pyhään rummut-trumpetti-basso-kolminaisuuteen luottava, instrujazzia vääntävä solidi troikka vakuutttaa jälleen originelleilla kompositioillaan sekä kuivakkaan rennolla meiningillään. Yhdeksän alkuperäissävellystä sisältävä Bowman Trion toinen on peräänantamaton jatko-osa kolmikon ensimmäisen levyn menestykselle. Debyyttihän oli We Jazz -labelin alkuun sysännyt, kriitikkojen sekä kuulijoiden ylistämä livelevytys vuodelta 2016. Nyt käsillä on studiossa äänitetty kompakti pakkaus, joka on kuitenkin täynnä nyansseja. Albumin hiljainen voima on sen meditatiivinen luonne, joka tekee siitä minimalistisuudessaan ikimuistettavan.
Vaikka trion musiikkia onkin kuvailtu nojailevaksi loft jazziksi, vaatii se silti kuulijalta pitkälle kehittyneitä deep listening -taitoja. Jotta bändin tiivistetyn harvaan tulkintaan pääsee sisään, on kuulijan todella uppouduttava levyyn, joka paranee joka kuuntelukerralla. Persistence ei siis suoraan sanoen ole kategorisoinnistaan huolimatta mitään taustamusiikkikamaa, vaan se vaatii tarkat korvat.
Ja kun jousimiehet päästää lähelle, he myös tulevat iholle. Bowman Trion intiimi soundi viipyilee, mutta vie aina eteenpäin etkä millään malttaisi odottaa, mihin kaikki vielä johtaa.