Levyarvio: Joy Division, Public Image Limited, Magazine… Dry Cleaning on monista verrokeistaan huolimatta persoonallinen tulokas

Dry Cleaning
New Long Leg
4AD

Poikkeuksellisen vahvan debyyttialbumin tehnyt lontoolaisyhtye Dry Cleaning sai alkunsa kaikista maailman paikoista karaokebileistä. Kitaristi Tom Dowsen, basisti Lewis Maynardin ja rumpali Nick Buxtonin muodostama instrumentaalitrio kasvoi lopulta kvartetiksi kun Dowsen tavoin taidekoulutaustan omaava Florence Shaw liittyi mukaan laulu- tai oikeammin puhesolistiksi.

Lukuisia PJ Harvey -albumeita, Aldous Hardingin Designerin ja Eelsin Souljackeriäkin työstäneen John Parishin kanssa syntynyt New Long Leg on yksi ilahduttavimmista ensilevyistä sitten Fontaines D.C.:n Dogrelin. Vaikka Dry Cleaningin soittajien vaikutteet kuuluvatkin itse kunkin otteissa, niin Shaw’n Laurie Andersonin rauhallisuudella jutustelemiin enemmän tai vähemmän arkis-surrealistisiin yksinpuheluihin yhdistyessään tuloksena on jotain oudon koukuttavaa.

New Long Legillä Florence Shaw kritisoi muun muassa naiseuteen kohdistettavia moninaisia paineita, mutta tarjoaa myös konkreettisia elämänohjeita. ”Never talk about your ex” ja ”Clean the fat out of the grill pan”. Her Hippo sisältää Shaw’n väkevää itsetuntopohdiskelua. ”The last thing I looked at in this hand mirror was a human asshole” ja ”I’m smiling constantly and people constantly step on me”.

Vaikka Joy Divisionille ominainen bassovetoisuus ja Public Image Limitedin ja Magazinen varhaisten levyjen metallinen kitarointi ovatkin helposti tunnistettavissa, niin viimeistään Florence Shaw saa kaiken kuulostamaan vain ja ainoastaan Dry Cleaningiltä.