Levyarvio: Kaikki ideat eivät ole onnistuneesti kopioitavissa – Nykykantrin superyhtye latistuu keskinkertaisuudeksi

The Highwomen
The Highwomen
Elektra

Viime keväänä syntynyt nimettömästi debytoiva The Highwomen on tietoinen vastine Johnny Cashin, Waylon Jenningsin, Kris Kristoffersonin ja Willie Nelsonin muodostamalle countryn superyhtyeelle. Vaikka Brandi Carlislen, Natalie Hembyn, Maren Morrisin ja Amanda Shiresin artististatus onkin innoittajiaan vaatimattomampi, niin The Highwomen on jo ehditty leimata nykykantrin superkokoonpanoksi.

Jimmy Webbin kirjoittama Highwayman antoi nimen kummallekin kvartetille ja Amanda Shiresin ja Brandi Carlislen uudelleen sanoittamana kappale on myös The Highwomenin sydän. Alkuperäisen tekstin miehinen outlawhenki on Highwomenilla muuttunut surulliseksi kertomukseksi eri aikakausina yhteiskunnallisen ja kulttuurisen sorron kohteina henkensä menettäneistä rohkeista naisista.

The Highwomen on vahvasti yhden laulun albumi. Nimikappaleen sanomasta kumpuavaa tunnelatausta ei jatkossa tavoiteta ja omakynäinen biisimateriaali jää My Name Can’t Be Maman rempseyttä ja uudenlaista taivaskäsitystä tarjoavaa Heaven Is A Honky Tonkia lukuunottamatta turhan ohimeneväksi. Laulullisesti asiat hoituvat hyvin vaikkakin ilman mainittavaa karismaa, mutta muutoin The Highwomen juuttuu lähinnä standardimaiseksi nykykantriksi.