Levyarvio: Kieli poskessa kokemuksen syvällä rintaäänellä – ATK:n supertiimi taitaa itseironian ja hardcore-tykityksen

Arvio julkaistu Soundissa 4/2020.
Kirjoittanut: Isla Mäkinen.

Arvio

ATK
3.0
Omakustanne

Muun muassa Viikatteen, Stam1nan ja Kumikamelin jäsenistä muodostuvan nelihenkisen superpoppoo ATK:n nimensä mukaisesti kolmas studioalbumi on paitsi kovaa hardcoretykitystä näyttävillä riffeillä, myös kopean itseironian ja yhteiskuntavitutuksen tuotos.

Vaikka yhtyeen jäsenet ovat niittäneet kunniaa lähinnä metallimusiikin parissa, näyttävät nämä raskaan musiikin konkarit mallia perinteisestä hc-punkista nuoremmille sukupolville. Metallivaikutteiden vuoksi levyllä kuullaan tosin punkille poikkeuksellisen ammattimaista kitarataiturointia. Yli genrerajojen venyttäytyvän kokoonpanon biisit ovat kaikessa ytimekkyydessään intensiivisellä rytmillä tehostettua ankaraa tylytystä niin teknologiasta, punk rockista ja nykynuorisosta. Ja peniksenmakuisesta hammaslangasta. Lähes puolet levyn sanoituksista on kuin keskittymishäiriöisen, humalaisen runoilijan muistiinpanoja.

ATK:n pirteän auktoriteettiivastainen tyyli kepeine, mutta kantaa ottavine sanoituksineen on ääni riehakkaalle huumorille, mutta myös turhautumiselle yhteiskuntaan ja 2000-luvun punkskeneen. Levy on tehty kieli poskessa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Lisää luettavaa