Envy Of None -yhtyeestä puhuttaessa muistetaan aina ensimmäisenä mainita, miten se on Rush-kitaristi Alex Lifesonin uusi bändi. Onhan se toki totta, mutta yhtye on kuitenkin paljon muuta kuin pelkästään Lifeson eikä sen debyytti ole mitään progressiivista rockia tai soittotaituruutta esittelevää instrumentaalijamittelua.
Envy Of None on maalailevaa ja äänimaailmoilla leikittelevää tummaa elektronispainotteista musiikkia, jossa kitarat ovat sivuroolissa tai loistavat täysin poissaolollaan. Tunnelmien skaala ulottuu tanssittavasta ja menevästä hypnoottisen salaperäiseen ja synkkään. Kaiken keskipisteessä on Maiah Wynne todella kauniilla ja melodisella, mutta minimalistisella laulullaan, joka välillä muistuttaa enemmän eteeristä huokailua ja kuiskuttelua.
Edesmenneelle Neil Peartille omistettua akustista Western Sunset -instrumentaalia lukuun ottamatta Envy Of None ei siis ehkä ole sitä, mitä kovimmat Rush-diggarit Lifesonilta odottavat. Ja vaikka promon saate levyä rockina mainostaa, räkää ja räminää siltä ei löydy. Ennakkoluulottomille kuuntelijoille ja maalailevan tunnelmoinnin ystäville Envy Of None -debyyttiä sen sijaan voi suositella lämpimästi.