Levyarvio: Kuin glitterpommi hardcore-kentässä – Turnstile ei yritä miellyttää puristeja

Turnstile
Glow On
Roadrunner

Turnstilen neljäs kokopitkä ei yritä miellyttää punk-puristeja: Glow Onin runko on rakennettu hardcoren ympärille, mutta reilun puolituntisen aikana baltimorelaiset maustavat tykittelyään kaikella salsarytmeistä (Don’t Play) tribaalirumpuihin (Blackout) ja aina heliseviin macdemarcomaisiin kitaroihin (New Heart Design) saakka. Ja meininki on sellaista, ettei hymyilemistä voi estää.

Pinkkikantinen Glow On tuntuu hyväntuulisuudessaan kuin glitter-pommilta valitettavan tosikkomaiseen hardcore-kenttään. Soundiensa puolesta Turnstile on lainannut paljon 1990-luvun post-hardcore-bändeiltä ja eetoksensa osalta Glow Onin vertaamista Refusediin ei voi välttää.

Pisteet kotiin myös siitä, että hardcore-perinteiden mukaisesti Turnstile liputtaa positiivisen asenteen nimeen etenkin T.L.C. (Turnstile Love Connection) -biisillä, mille on takuulla tilausta aikana, jolloin kuka tahansa voi kompastua kyynisyyteen.

Glow On ei esittele mitään ennenkuulumatonta punkin kartalla, vaan se tuntuu raikkaalta tuulahdukselta. Tämän tuotoksen perusteella yhtyeeltä voidaan kuitenkin tulevaisuudessa odottaa suuria asioita ja lukemattomia perässähiihtäjiä.