Levyarvio: Kuin herkän ihmisen päiväkirja avautuisi – Puiset Heilat kuulostaa omaperäiseltä yrittämättä

Puiset Heilat
Kuu paistaa risukasaan
Guggenrecörds

Turkulais-tamperelainen Puiset heilat -yhtye on seikkaillut useita vuosia vaihtelevin kokoonpanoin, eikä sen ole tarvinnut tehdä hampaat irvessä töitä omaperäisyytensä löytämiseksi. Uudella c-kasetin muodossa ilmestyvällä tuotoksella on käytetty instrumentaatiota aiempaa maltillisemmin. Se on kuin herkän ihmisen päiväkirja, jonka sivuilla tunnelmat vaihtuvat mielialojen mukaan. Nostalgisen haikea Kuunihailuyö ilahduttaa Beatles-pianojammailuineen basson sykkiessä samalla syvälle selkäytimeen. Lumikinoksa saapuu lehtevään yöhön -kappaleen kohtalokas laulutulkinta nostattaa väreitä. Levyn päättävä Mustan huumorin kukka naittaa Pixies-tyyliset sävelkulut kotimaisen kevyen musiikin kulta-aikaan.

Bändistä huokuu tyytyväisyys omaan juttuun, mikä väistämättä kuuluu biiseissäkin. Ville Suopajärven kekseliäät, mielikuvitusta lennättävät tekstit ovat omaa luokkaansa. Vierailijoina kuullaan mmuun muassa Robert Ensio Niemistöä sekä Iida Umpikujaa. Äänite sisältää paljon ihanaa toiveikkaan apaattista tunnelmaa. Se todistaa myös että vakavahenkisen musiikin ja huumorin yhdistäminen toimii. Syvällisten pohdintojen lomassa voi havaita kuinka kauniisti muovikuu paistaa risukasaan.