Levyarvio: Kun aikuistuminen kadottaa bändin luonteen – Sadgirlistä tuli pelkkää taustamusiikkia

Sadgirl
Water
Suicide Squeeze

Kun losangelesilainen Sadgirl esittäytyi maailmalle albumillaan Vol. One, se edusti särmikästä punkilla ja garagella maustettua surf rockia. Nyt neljä vuotta ja muutama albumi ja ep myöhemmin bändi tiputtaa uusimman albuminsa, joka poikkeaa edeltäjistään – eikä välttämättä hyvällä tavalla.

Water on kymmenen kappaleen kokoelma pehmeää surf rockia, 50-luvun rock’n’rollin inspiroimia balladeja ja hämmentävästi nimettyjä instrumentaalikappaleita. Kappaleissa on bändille tuttua tremoloefektiä, ja garage rockin vaikutuksen voi vielä kuulla, mutta muuten yhtye tuntuu hylänneen lähes kokonaan entisen tyylinsä. Punkista on ehkä joskus otettu vaikutteita, mutta se ei kuulu enää tällä levyllä.

Vaikka Water on selkeä ja lähes miellyttävän rauhallinen, bändin aikaisemmat levyt tuntuvat paljon enemmän Sadgirlille sopivalta tyyliltä. Melodioissa on niin häiritseviä samankaltaisuuksia, että kappaleen vaihtuminen tapahtuu lähes huomaamatta. Yhdestä asiasta levylle voi kuitenkin antaa pisteitä: se sopii huomaamattomaksi taustamusiikiksi tilanteeseen kuin tilanteeseen.