Levyarvio: Kun kylmä etäisyyden tunne hallitsee – Crippled Black Phoenix ei tavoittele helppoja faneja

Crippled Black Phoenix
Ellengæst
Season Of Mist

Sanalla ”ellengæst” on lainatusta mytologiasta riippuen kaksi merkitystä: väkevä demoni tai kujeileva henkiolento. Brittibändi Crippled Black Phoenixin pääjehu Justin Greaves kertoo sanan luonnehtivan yhtyeen uutta albumia täydellisesti.

Kuvaus avautunee paremmin bändille kuin yleisölle, sillä Ellengæst sisältää sitä samaa äänikuohuina lainehtivaa progressiivista ja tylyllä tavalla tunnelmallista post-rockia kuin yhtyeen aiemmatkin tuotokset. Kitarat soivat välillä kaikuisan kuulaina helisten, toisinaan biisirakenteissa seikkaillaan vähän kokeellisemmin jopa puhaltimiakin soppaan tuoden, ajoittain äänivallit vyöryvät metallitsunameina yli kuulijan ja toisessa hetkessä synkeillään tavoitellen post-punkin vähäeleisyyttä ja varsinkin laulussa myös lakonista monotonisuutta.

Musiikin muotokieli on kuitenkin yhtenäinen läpi albumin, sillä kaikki käytetyt tehokeinot sitoo yhteen tietynlainen kylmä etäisyyden tunne. Juuri tuon kalseuden vuoksi minun on vaikeaa luoda Crippled Black Phoenixin biiseihin mitään tunneyhteyttä. Bändi tekee hommansa horjumattomalla ammattitaidolla, mutta en ymmärrä sen biisien tunnetilaa. Minulle Ellengæstin tarkoituksellinen koleus on luotaantyöntävää.